(Työ)elämässä tarvitaan ihmistaitoja

Kun siirrän itseni kotoa työpaikalle, mitään kovin mullistavaa ei yleensä tapahdu. En muutu yksityis-Annista työ-Anniksi, johon pätevät ihan eri lainalaisuudet kuin yksityis-Anniin. Myös alais-Anni ja kollega-Anni ovat yksi ja sama henkilö.

Mihin siis tarvitaan alaistaitoja, esimiestaitoja ja työyhteisötaitoja? Romukoppaan vaan kaikki! Riittäisikö se, että ollaan ihmisiksi?

Ihmistaitojen harjoittaminen on hyvä aloittaa vaikkapa näistä:

  • Opettele vastaamaan tervehdykseen. ”Hei” on varsin helppo sana.
  • Yritä muistaa neuvo, joka sinulle on todennäköisesti jo lapsena opetettu: älä vie tavaraa toisen kädestä. (Kyllä! Ihan oikeasti olen kuullut näin työpaikalla tapahtuneen. Ja ei, kyse ei ole päiväkodista.)
  • Viljele kiitosta, kun siihen aihetta on. Haloo Helsinkikin sen sanoi: kiitos ei oo kirosana.
  • Katso keskustelukumppaniasi silmiin – teet varmasti suuremman vaikutuksen kuin seiniin, Facebookiin tai läppärin näyttöön tuijottelemalla.
  • Kehitä turhautumisesi ilmaisuun jokin toinen tapa kuin kokoushuoneesta poistuminen ovet paukkuen kesken palaverin.

Jos pidät äyskimistä, mököttämistä ja kyräilyä hyvänä tapana toimia perheen kesken tai pari- tai ystävyyssuhteessa, ehkäpä sinun kannattaa sittenkin panostaa työyhteisötaitojen kehittämiseen. Toinen vaihtoehto on miettiä vuorovaikutustapojesi hedelmällisyyttä.

Ihmismäistä päivän jatkoa niin koteihin kuin työpaikoillekin!

Kirjoittaja on ihminen, joka työskentelee Seuressa viestintäasiantuntijana ja myöntää, että joinakin päivinä omissakin ihmistaidoissa olisi kehitettävää.