Työ-työstä ja muusta eli järkevän ei-leipätyön järjestämisestä

Artikkeli on julkaistu 02.05.2018

Meillä kullakin on ensin se työ mitä tehdään joka päivä, jonka tehoa seurataan ja jonka onnistumisesta esimiehesi on vastuussa tässä ja nyt. Se, mitä jokaisen toimenkuvaan on määritelty ja jota ilman organisaatiosi kaatuu. Mistä maksetaan palkkaa. Työ-työtä.

Sen lisäksi on muuta työtä: Pitää lukea intrasta mitä organisaatiossa tapahtuu, kuunnella kahvitunnilla mitä omalle toimistolle kuuluu, pitää yllä työhyvinvointia, opiskella uutta, ehkä ideoida tulevaisuutta, ja nyt pitäisi toimia vielä työntekijälähettiläänäkin?

Työpäivä on kokonaisuus pientä ja isoa työtä

Muuta työtä on hankala hahmottaa arvokkaaksi, mistä usein koituu ongelmia. Jos esimerkiksi työntekijöiden osaamista on tarkoitus syventää itseopiskelulla ja omaehtoisella kertauksella, kuka oikeasti varmistaa että näin käy, ja kuka oikeasti haluaa antaa aikaa pois työ-työltä tällaiseen pehmoiluun?

Muu työ on kuitenkin supertärkeää organisaation hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta. Jos kaikki kapasiteetti käytetään tänään pakollisesti valmiiksi saatavien töiden tekemiseen, ei kukaan ehdi valmistautua huomisen muutoksiin.

Muu työ on supertärkeää organisaation hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta.

Ideaalitilanteessa ei työ-työtä ja muuta työtä ole erikseen lainkaan, vaan kaikki hoituu sujuvasti yhtenä pömpsinä, aktiivisesti organisoituen, ideoiden ja palautetta antaen. Ihannetilanteessa rakentavaan ei-työ-työhön osallistuvat sijaiset ja määräaikaiset työntekijät. Tämä vaatii neljää tekijää: Aikaa, palkkiota, kapasiteettia ja asennetta.

Haasteena antaa työpäivään tilaa tulevaisuutta rakentavalla työlle

Vaikka työ-työn valmistumisesta vastaavaa kuinka jurppisi, muulle työlle pitää antaa aikaa. Työjonoa tai laskutettavia työtunteja nyt vain ei voi suunnitella seitsemäksi tunniksi ja 21 minuutiksi joka päivä. Osa muusta työstä päätyy joskus työajan ulkopuolelle, mutta sen varaan ei voi, eikä pitäisikään, laskea. Ajan varaaminen vaatii myös kapasiteettia. Tiukilla paahdettaessa muu työ tippuu priorisoinnissa ensimmäisenä pois, mutta pysyväksi tilanteeksi tätä ei ole järkevää jättää.

Vaikka kuinka jurppisi, muulle työlle pitää antaa aikaa.

Ajan antaminen ei riitä, jos muusta työstä ei ole tarjolla palkkiota, tai ainakin että siitä ei rangaista. Muun työn tekeminen ei saa näkyä heikentyneinä arkityön tuloksina. Sen sijaan muu työ pitäisi pyrkiä tuomaan näkyväksi ja ottaa työ mukaan osaksi henkilökohtaisen työn arviointia.

Edes palkitseminen ei riitä, jos muuta työtä ei koeta järkeväksi. Jos annetaan aikaa mutta ei tavoitteita, tai jos tehtävän muun työn hyöty ei avaudu, annettu aika saattaa kulua kahvitteluun ja muuhun epäolennaiseen ilman tuloksia.

Yleinen ilmapiiri vaikuttaa ylipäätään siihen, kuinka tuottavasti muun työn aika käytetään ja napataanko sille liikaakin aikaa. Ei siis mennä töihin orjalaivaan tai vetelehtimään, vaan, työteliään uuttera ilmapiiri sijoittuu sinne jonnekin väliin. Silloin on kiva tulla töihin.

Lue Seuren blogia ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!

Kirjoittaja toimii Seuressa viestintäasiantuntijana. Urallaan hänestä on tullut myös työn muutoksen kokemusasiantuntija.