Terveydenhuollon säästöpotentiaalia esiin uudenlaisella henkilöstösuunnittelulla

Artikkeli on julkaistu 30.06.2017

Kuntaliiton Teija Mikkola ja Anu Nemlander kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla tänään, että terveydenhuollon kustannuksia on mahdollista alentaa nykyisissäkin rakenteissa – erityisesti, jos järjestämisvastuu siirrettäisiin suuremmille kokonaisuuksille. Esimerkiksi HUS:ssa tämä suuruuden ekonomia toimii. Kustannusten sopeuttaminen on helpompaa väestön kasvaessa, päinvastoin kuin alueilla, joilla väestö vanhenee ja vähenee. Ikääntyminen kasvattaa kuntien kustannuksia, mutta toimintaa tehostamalla kasvua voidaan hillitä.

Tehostamisen ohessa olisi hyvä muistaa myös asiakaskokemus ja palvelun laatu. Kuten Mikkola ja Nemlander toteavatkin, viime vuosina suurten kaupunkien vanhuspalveluja on kehitetty systemaattisesti: muun muassa laitoshoitoa korvataan kotiin tuotavilla palveluilla ja tehostetulla palveluasumisella sekä erilaisten innovaatioiden avulla. Samalla on voitu lisätä asiakkaiden parissa henkilökohtaisesti tehtyä työtä.

Seuressa me tuppaamme puhua tehostamisen sijaan henkilöstön järkevämmästä käytöstä. Henkilöstön käyttö tulisi suunnitella kokonaan uudelleen osaamispohjaisesti niin, että oikealla osaamisella varustettu ihminen olisi oikeassa paikassa juuri kun häntä tarvitaan.

Henkilöstön osaamispohjaisella optimoinnilla tarkoitamme kokonaisuutta, jossa henkilöstö-, työvuoro- ja reittisuunnittelua ohjaa se, millaista palvelua esimerkiksi vanhustenpalvelun asiakas tarvitsee ja milloin.

Näiden tarpeiden perusteella määrittelemme, mitä osaamista ja millainen resursointi tulee olla, jotta juuri tarpeisiin osuva palvelu voidaan tarjota.

Sen perusteella voidaan analysoida, millainen olisi organisaatiolle paras henkilöstörakenne. Kuinka paljon tulee olla vakituisia työntekijöitä ja millä osaamisella, paljonko tarvitaan liikuteltavaa henkilöstöä ja milloin on järkevää vuokrata työntekijä joustavaan tarpeeseen. Henkilöstörakennetta tulee tarkastella paitsi ylätasolla, myös joka ikinen päivä varmistaa, että oikeat ihmiset ovat tuottamassa hyvää palvelua asiakkaille.

Kun suuruuden ekonomiaa hyödyntäen nostetaan katse yksittäisestä työkohteesta esimerkiksi palvelualue- tai sairaalatasolle, voidaan optimoinnista saada selkeästi suurempaa hyötyä.

Tiettyä osaamista omaavan ammattilaisen työpanos kohdennetaan niihin tehtäviin, joissa juuri sitä osaamista tarvitaan eikä häntä pidetä toissijaisissa tehtävissä toisaalla. Lisäkäsiä esimerkiksi akuutteihin sijaistarpeisiin saadaan keikkatyöntekijöiden kautta, kunhan organisaation vakituiset työntekijät keskittyvät siihen työhön, jossa he voivat osaamisellaan ja kokemuksellaan parhaiten asiakasta palvella.

Entä se työntekijä, joka juoksee asiakkaan luota toiselle?

Turha juokseminen pitää lopettaa ja miettiä henkilöstön työpäivän kulut todellisesta asiakkaan tarpeesta lähtien. Vaikka reitit kulkisivat suuremman toimijan myötä laajempia ja tuntemattomiakin reittejä sen vanhan tutun sijaan, hallittavissa oleva vauhti ja rytmi sekä reittien selkeys tuovat mielekkyyttä juoksijan arkeen. Tarkoituksena ei ole vääntää ruuvia työntekijöiden ympärillä entistä kireämmälle, vaan tehdä asioita eri tavalla kuin ennen – fiksummin.

Kirjoittaja on Seuren asiakkuusjohtaja, joka juuri optimoi ”maailmaa valmiiksi” ennen kesälomaa.