Sormet naarmuttavaa rosoa ja kevätpäivän henkäyksiä

Artikkeli on julkaistu 16.09.2016

Huurteisen pimeänä pakkasaamuna tovia vaille seitsemän aamulla kiertelen tuntematonta hiljaista terveysasemaa. Ovia löytyy muutamia, mutta ei kotihoidon kylteillä varusteltua. Mutkan takaa pihaan kaartaa auto. Siunattu kotihoidon vakituinen työntekijä. Hänen vanavedessään pääsen sisälle ja muutaman huoneen etsinnän jälkeen löytyy oikea tiimi. Alkaa sijaislistan metsästys. Minua kutsutaan nimellä “osto”. Osto istuu pöydän ääressä ja odottaa tunnin työlistaa. Se saadaan valmiiksi, kun työntekijät ovat kulkeneet muutaman kerran edestakaisin huoneesta toiseen. Raportin yhteydessä huomataan, ettei paikalla ole sellaisia työntekijöitä, jotka tuntisivat kaikki listallani olevat asiakkaat. Kello juoksee sadan metrin aidoilla, joista joka toinen kaatuu. Pakko lähteä. Työaika on vaarassa loppua, ennen kuin kaikki asiakkaat ovat saaneet aamupuuronsa.

Kaikki valmiina vartin sisällä

Seuraavana lauantaina aloitan urheasti, vaihteeksi naapurikaupungissa, jälleen hiljaisen terveysaseman kiertämisen ja hupsista – löytyy ovikello, jossa lukee hohtavasti kirjailtu ”kotihoito”. Summeria painamalla pääsee sujuvasti sisään. Hymyilevä hoitaja ohjaa toimiston pöydän ääreen, jossa odottaa valmis työlista avaimineen. Vieressä käsidesi ja hanskapaketti. Kaikki valmiina vartin sisällä. Ammattitaitoinen sijaishoitaja lähtee levollisin mielin kohtaamaan seniorikansalaisia. Heitä, joiden elämäntarinansa lyö somemaailman laudalta.

Pienet teot ovat vuorovaikutuksen laastia

Ystävällisyys, kohteliaisuus, ihmisenä ja ammattilaisena kohtaaminen antavat keikkatyöhön potkua. Tervehtiminen ja hymyily ovat hedelmällisen ihmisten välisen vuorovaikutuksen laastia. Lisäksi helppoja toteuttaa. Aamuvarhaisella kotihoidon toimistolla joko aloitetaan työn raskauden syiden metsästäminen tai sitten nautitaan rauhassa kahvit ja suunnitellaan resurssien puitteissa töitä. Joskus jopa kehitetään. Työyhteisöjen ilmapiiriä voi aina koskettaa. Joskus tuntu on niin rosoinen, ettei halua sormiaan toiste naarmuttaa. Toiset ilmapiirit ovat kuin taskuun pantavia kevätpäivän henkäyksiä linnunlauluineen. Ja kukapa ei sellaista haluaisi kokea uudelleen. Saman palkan kun saa sekä hyvässä että pahassa.

 

Lue Seuren blogia ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!

Kirjoittaja on erikoissairaanhoidon osaaja, jolle on kotihoidossa keikkailun myötä avautunut perusterveydenhuollon haasteet.