Puhe on halpaa, keskustelu kultaa

Ajattele, että olet ollut kuuntelemassa luentoa jostakin mielenkiintoisesta aiheesta ja alat sen jälkeen levittämään luennolta saamiasi oppeja ystävillesi ja kollegoillesi, jotka puolestaan kertovat niitä edelleen omille kontakteilleen. Uudet opit saadaan hienosti leviämään ja maailma kehittyy paremmaksi paikaksi, eikö vain?

Mitä jos luennoitsijan tiedoissa olikin virhe? Kehittyikö maailma sittenkään paremmaksi paikaksi?

Ajattele nyt, että olet samalla luennolla ja joku yleisöstä korjaa luennoitsijaa virheen osalta, jolloin koko luennon lopputulema muuntuu erilaiseksi. Virheellinen tieto ei pääse saastuttamaan ajattelua luentosalin ulkopuolella ja luennoitsijakin kehittyy.

Tarvittiin vain yhden ihmisen yksi kommentti, ja sen vaikutukset olivat kauaskantoiset.

Arkisempana esimerkkinä tästä voidaan pitää työyhteisön palavereja tai muita yhteisöllisiä kommunikointitilanteita, joissa on yksi auktoriteettihahmo, jota kaikki muut seuraavat empimättä. Jos edellisen esimerkin mukaisesti yhden ihmisen yksi kommentti voi muuttaa asioita niin merkittävästi, mitä jos keskusteluun osallistuvatkin kaikki paikallaolijat? Otetaan käyttöön kaikkien osallistujien aivokapasiteetti, jolloin on suurempi todennäköisyys sille, että saadaan aikaiseksi suurempia asioita.

Usein esimerkiksi palavereissa voi käydä niin, että ajatukset jostakin päätöksen alla olevasta asiasta pidetään oman pään sisällä ja asioita puidaan palaverin jälkeen käytävillä kollegoille. Vaikutusmahdollisuuksia itse asiaan ei tällöin usein enää ole, mutta vaikutusmahdollisuudet asiaan suhtautumiseen vain kasvavat, usein negatiiviseen suuntaan.

Jos taas ajatukset olisi muutettu avoimeksi keskusteluksi palaverin aikana, olisi voitu löytää päätöksen alla olevalle asialle toisenlainen ratkaisu tai vähintäänkin annettu mahdollisuus perustella tehtyä päätöstä paremmin, jotta siitä ei jäisi kenellekään mitään hampaankoloon.

Keskustelun avulla olisi siis voitu lisätä kaikkien ymmärrystä asiasta.

Usein kannustetaan osallistumaan keskusteluun, mutta jotta se olisi mahdollista, tarvitaan psykologisesti turvallinen ympäristö: suunsa avaamisesta ei pitäisi rankaista. Yhteisön jokaisella yksilöllä on valtavan suuri merkitys turvallisen ympäristön ylläpitämiseksi, se vaatii jokaiselta kykyä lukea muita yksilöitä, kykyä empatiaan.

Tarvittava muutos toimintakulttuurissa ei tapahdu itsekseen. Sinä voit vaikuttaa siihen. Haasta ihmisiä ympärilläsi keskustelemaan, sillä keskustelu on kultaa!

Kirjoittaja työskentelee Seuressa kehittäjänä, joka esittää niitä tyhmiäkin kysymyksiä herättääkseen keskustelua.