Pois byrokratiasta ja kohti olennaista – ihmistä

Vielä viime viikolla kuulin mielipiteen, että työ julkisella sektorilla, ainakaan kunnissa, ei muutu – kaikesta ympärillä olevasta myllerryksestä huolimatta. On pätevyysvaatimukset tehtäviin ja on omanlaisensa ammattilaiset, joita kiinnostaa merkityksellinen työ ihmisten parissa. Kunnille siis kuulemma tekijöitä riittää tulevaisuudessakin.

Olen aika tavalla eri mieltä. Ainakin, jos asiaa tarkastellaan vähänkin pidemmällä aikajänteellä. Oletpa sitten koodari it-yrityksessä tai sairaanhoitaja pitkäaikaishoidettavien osastolla, työn merkityksellisyys on tärkeää ja sen rooli vain kasvaa tulevaisuudessa. Siitä on vahvoja tutkimuksellisiakin viitteitä, kuten käy ilmi esimerkiksi Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta -raportista.

Väliä on myös sillä, miten työtä tehdään, millainen on työyhteisö ja kuinka suuri on päätäntävalta omaan työhön. Työ koetaan osaksi elämää ja itseä, ei välttämättömäksi pahaksi.

Kyse ei ole jostakin tulevien sukupolvien jutusta vaan nykyhetkestä. Meille Seureen hakeutuu jatkuvasti vuokratyöntekijöiksi jo pitkänkin työuran tehneitä hoito- ja hoivatyön ammattilaisia. He ovat irtisanoutuneet vakinaisesta työtehtävästä, koska työhön on tullut niin paljon byrokratiaa, oheishommaa, sälää. Itse pääasiaan, hoitamiseen ja hoivaamiseen, käytetty aika aina vain pienenee.

Ihmiset kertovat haluavansa keskittyä olennaiseen, perustyöhön, eivät junnata ”rakennepalavereissa”.

Kyllä – lasten, vanhusten ja sairaiden hoito varmasti kiinnostaa tulevaisuudessakin varsin monia. Siihen uskon. Mutta en siihen, että se yksin motivoi.

Itseohjautuvat tiimit, jotka keskittyvät perustehtävään. Minimiin kutistettu hallintohässäkkä, joka sekin on ulkoistettu muille. Sen tekeminen, millä on oikeasti vaikuttavuutta asiakkaille eli niille ihmisille, joita varten koko palvelu on ylipäätään olemassa. Tekijöitä riittää niille työn tarjoajille, jotka mahdollistavat tällaisen tavan tehdä työtä.

Kirjoittaja on Seuren toimitusjohtaja, jolla on työssään aitiopaikka tarkastella työn murrosta.