Oma ala voi löytyä, kun kokeilee rohkeasti

Artikkeli on julkaistu 19.10.2016

Kaupunki vasta heräilee aamuhämärässä, kun suuntaan kulkuni kohti vielä melko pimeää koulurakennusta. Kanslia löytyy nopeasti ja päivän agenda on pian selvillä. Lukujärjestys, avaimet ja taksilista, aamukahvi ja sitten töihin. Uuteen luokkaan meneminen aktivoi aina kaikki aistit herkimmilleen. On toisaalta jännittävää, mutta myös etuoikeutettua saada kohdata oppilaat ilman minkäänlaisia ennakkotietoja tai -oletuksia. Voi keskittyä työn ytimeen, jokaisen oppimisen ja kasvun tukemiseen. Tällä kertaa ehdin pitämään pienen turinatuokion opettajan ja muun luokan henkilökunnan kanssa, sitten onkin aika tutustua lapsiin. Tänään päivä alkaa matematiikalla. Joidenkin kanssa harjoitellaan lukukäsitettä, toiset treenaavat jo allekkain laskemista. Jokainen on yksilö, aivan kuten me kaikki aikuisetkin, vaikka välillä sen unohdammekin.

Ala selvä, työpaikka ei

Olin lukiossa varma siitä, että haluan tulevaisuudessa tehdä ihmisläheistä, merkityksellistä työtä. Koulumaailma tai opettajuus ei kuitenkaan silloin kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta. Erityislasten kanssa olin toiminut aiemminkin, mutta erityisopetuksesta minulla ei ollut juuri minkäänlaisia kokemuksia. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja syksyn 2015 ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin töihin Seurelle keikkailemaan seuraavaksi kevääksi. Töiden ja viimeisten kouluhommien yhdistäminen kuulosti silloin työläältä, mutta sujui lopulta ongelmitta. Joskus elämässä kannattaakin hypätä altaaseen paria metriä korkeammalta kuin myöntää aluksi uskaltavansa.

Koulunkäyntiavustajan työ erityisluokassa on nopeatempoista ja vaatii jatkuvaa valmiutta ottaa vastaan uutta. Kasvatustyötä tehdään tiiminä, kunkin oppilaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Joskus ohjataan pienryhmää tai yksittäistä oppilasta, välillä autetaan arkipäivän toimissa tai tuetaan ja rohkaistaan yrittämään itse. Omaa rooliaan täytyy mukauttaa tilanteeseen sopivaksi: on osattava asettaa riittävästi rajoja, välittää ja ennen kaikkea kohdata. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata itse, sillä aina lähellä on joku, jolta voi kysyä. Eikä oletuksena olekaan, että historian luokka löytyy ensimmäisellä yrittämällä uudessa työkohteessa. Toisaalta on kyettävä myös itsenäiseen työskentelyyn ja osattava tehdä ratkaisuja nopeasti silloin, kun tilanne sitä vaatii.

Tutut ja uudet työkohteet tasapainottavat työtä

Keikkatyötä tehdessä pääsee näkemään erilaisia työyhteisöjä, opettajia ja tapoja toimia. Muutamaan vakiokohteeseen on aina mukava mennä, lapset tervehtivät pihalla iloisesti ja tuttu välituntivalvontaliivi löytyy omalta paikaltaan. Uusiin työkohteisiin tutustuminen laajentaa kuitenkin perspektiiviä ja antaa näkökulmia niin erityisopetuksen koko kirjoon kuin myös omaan tekemiseen tai ammattitaitoon. Mitä enemmän oppii ja saa uusia työkaluja työhönsä, sitä enemmän ymmärtää kuinka paljon lisää haluaisi vielä kehittyä. Lopulta kävi niin, että alkukeväästä 2016 laitoin hakupaperit erityispedagogiikan opintoihin menemään. Keikkatyö mahdollisti viimeisen yo-kirjoituksen lisäksi myös pääsykokeisiin lukemisen, sillä omaan työntekoonsa pystyi vaikuttamaan ottamalla kullekin päivälle aikatauluunsa sopivia keikkoja.

Päivän viimeisen tunnin jälkeen saatan oppilaita takseille ja sovimme seuraavan päivän aikatauluista: täällä työskentelen myös huomenna. Joinain päivinä taas täytyy siirtää ajatukset kohti seuraavan päivän uutta kohdetta ja sen tuomia seikkailuja. Vaihtelu virkistää, mutta en voi väittää, etteikö välillä kaipaisi enemmän pysyvyyttä. Varmaa kuitenkin on, että koulun oven sulkeutuessa takanani työasiat jäävät sinne. Suunnatessani bussipysäkille edes alkava maaliskuinen räntäsade ei lannista – olen löytänyt oman alani.

Puoli vuotta myöhemmin pyöräillessäni Jyväsjärven rantaa kohti yliopistoa kuulaana syysaamuna on myönnettävä, että ainakin tällä kertaa olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Vaikka aamukahdeksan luennot eivät aina sytytä, tunnen olevani oikeassa paikassa. Muita uravalinnan kanssa kamppailevia haluankin kannustaa kokeilemaan rohkeasti; joskus voi saada töitä, välillä taas jotakin paljon suurempaa.

 

Lue Seuren blogia ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!

Kirjoittaja on jyväskyläläistynyt erityispedagogiikan opiskelija, joka inspiroituu syksyisestä luonnosta ja uusista haasteista.