Mitä jos tekisitkin välillä jotain aivan muuta?

Näin toimistotyöntekijänä tulee tuijotettua tietokoneen näyttöä suurimman osan työpäivästä pyöritellen erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja tehden usein vaativaakin ajattelutyötä. Aivojen rasittaminen erilaisilla ratkottavilla ongelmilla on eduksi, sillä se kehittää aivotoimintaa, mutta jatkuva rasitus voi aiheuttaa ylikuormitusta.

Aivan kuten kuntosaliharjoittelussakin, yhden alueen liiallinen treenaaminen voi aiheuttaa kramppeja tai muita ongelmia. Myös toistuva rutiinimainen tai henkisesti raskas työ voi pitkään jatkuessaan olla ongelmallista. Mikäli haluaa pitää itsensä vireänä, saada aikaiseksi uusia ideoita tai kehittyä, onkin hyvä välillä irtaantua totutusta ja tehdä jotain aivan erilaista.

Mikä sitten olisi tarpeeksi erilaista? Minulle sitä oli esimerkiksi metsätyötalkoot kaverini mökillä.

Oli erittäin rentouttavaa ja jopa terapeuttista kaataa paksuja koivuja ja pilkkoa niitä sitten polttopuiksi pinoon kuivumaan. Ei tarvinnut ajatella muuta kuin juuri sillä hetkellä käsiteltävänä olevaa pölliä ja sitä, minkä kokoista klapia siitä pilkkoo. Aivot saivat pitää lomaa.

Tuolla itseä rentouttavalla työllä oli kuitenkin suuri merkitys kaverilleni. Pilkotuilla polttopuilla hän lämmittää mökkinsä saunaa koko seuraavan vuoden tai pidempäänkin, minkä lisäksi pihaa varjostaneista puista päästiin eroon. Molemmat osapuolet hyötyivät.

Kaverini tarjoamaa mahdollisuutta voisikin verrata jossain mielessä keikkatyöhön; on jokin yksittäinen työtehtävä, joka kaipaa itselleen tekijää ja vastaavasti työntekijä, joka kaipaa itselleen työtä.

Seuren työntekijäkyselyissä monet työntekijät ovatkin kertoneet tekevänsä keikkatyötä jostakin muusta syystä kuin vain lisäansioiden vuoksi. Jotkut ovat kertoneet haluavansa tutustua erilaisiin työskentelytapoihin, jotkut esimiestehtävissä vakituisesti työskentelevät puolestaan ovat halunneet tehdä vaihteeksi suorittavaa työtä ja on ollut myös heitä, jotka haluavat ylläpitää tai laajentaa osaamistaan erinäisillä vapailla ollessaan.

Mielenkiintoinen ryhmä on myös työntekijät, jotka ovat tehneet keikkatyötä Seuren kautta yhdelle alalle ja siirtyneet sitten tekemään myös toisen alan töitä.

Esimerkiksi keittiötyöstä on siirrytty päivähoitoon, päivähoidosta terveydenhuoltoon ja myös terveydenhuoltoalan sisällä erityyppisiin tehtäviin. Seure on tunnistanut tällaisen siirtymisen mahdollistamisen tärkeäksi kaikkien osapuolten kannalta ja tarjoaakin siihen apukeinoja erilaisten perehdytysten muodossa.

Mikä sitten olisi sinun vaihtoehtoinen työsi, sinun ”kaadettava puusi”?

Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, mitä työ on, mutta oleellista on se, että työ on erilaista.

Kirjoittaja työskentelee Seuressa kehittäjänä ja vaihtaa välillä kävelykengät metsurin saappaisiin.