Keikkailussahan taitaa olla pelkästään positiivisia puolia

Artikkeli on julkaistu 08.03.2017

Vaikka olen vaihtanut sairaanhoitajan ammatin aivan toiseen, olen erittäin iloinen siitä, miten hienon ammatin itselleni aikoinaan hankin. Saan tavata erilaisia ihmisiä, työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja siinä se suurin haaste onkin. Jokaisessa tekemässäni vuorossa tapaan uuden henkilökunnan ja uudet asiakkaat tai potilaat. Vaikka menisinkin jo ennestään tuttuun paikkaan, niin harvoin hoitava tiimi on täysin sama kuin edellisessä vuorossa, syynä on kolmivuorotyö.

Keikkatyön teko sopii ihmiselle, joka on valmis sopeutumaan uusiin yllättäviin tilanteisiin ja on asenteeltaan reipas. Mielestäni keikkatyön hohdokkuus on juuri siinä, että aikoinaan koulussa opittuja taitoja voi jälleen ottaa käyttöön esimerkiksi vanhusten hoidossa. Samalla ammattitaito pysyy yllä. Ja aina oppii uutta. On hienoa, että uudessa paikassa työkaveri neuvoo, jos vastaan tuleekin apuväline, jota ei ole aiemmin käyttänyt. Seuraavalla kerralla onkin jo helpompaa.

En ole aiemmin ollut tilanteessa, jossa tekisin pelkästään keikkatyötä. Keikkatyö sopii loistavasti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Saan hoitaa pientä lastani kotona ja lisäksi saan valita vuorot, jotka sopivat perheemme aikatauluihin. Aikatauluja onkin pakko vähän suunnitella lapsen hoidon onnistumiseksi.

Tässä tullaan jälleen keikkatyön positiivisiin puoliin: työntekijänä minulla on mahdollisuus valita vuoro tai olla ottamatta sitä. Toki keikkailun määrään vaikuttavat monet tekijät, joihin keikkalaisena en voi vaikuttaa. Influenssa-aikana töitä olisi enemmän kuin ehtisi tehdä, joinakin aikoina töitä ei välttämättä ole tarjolla niille päiville, jolloin pääsisin vuoron tekemään.

Heittäytymällä rohkeasti uusiin työkohteisiin ja menemällä omien mukavuusalueiden ulkopuolelle voi vastaan tulla mitä hienoimpia työmahdollisuuksia ja työpaikkoja. Jokaisessa työpaikassa oppii itsestään uusia asioita, kuinka toimii uudessa yllättävässä tilanteessa tai kuinka selviytyy lyhemmälläkin perehdytyksellä kaiken kiireen keskellä.

Oman työn suunnittelu voi olla hyvinkin haasteellista tilanteissa, jotka vaihtuvat yllättäen etkä välttämättä vuoron alussa vielä tarkkaan tiedä, mitä on tulossa. Työkokemuksen karttuessa vuoro vuorolta tämä epävarmuuden sietokyky kasvaa ja työuran edetessä oppii käyttämään uusia työvälineitä erilaisten tilanteiden hoitamiseen. Ja harvoin näissä vaihtuvissa työpisteissä ja työtilanteissa olisi täysin yksin.

Palkkioksi saat mukavia uusia työkavereita eivätkä päivät käy tylsiksi tai rutiininomaisiksi. Paras palaute työnteosta on puolestaan se, että pääsee uudelleen keikalle tuttuun paikkaan. Se on paras mahdollinen palaute siitä, että olet tehnyt työsi hyvin.

 

Lue Seuren blogia ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!

Kirjoittaja on sairaanhoitaja, joka on muutama vuosi sitten opiskellut restonomiksi ja nauttii ulkoilemisesta vuoden eri aikoina sekä ajasta läheisten ihmisten kanssa.