Johtajuus ja uusi aika

Digitalisaatio on aikamme megatrendeistä vaikuttavin. Monet muut kehityskulut ovat tavalla tai toisella seurausta digitalisaatiosta. Kun ennustukset ja visiot tulevasta käyvät toteen, siinäpä meillä riittää aprikoitavaa.

Mikä muuttuu ja miten? Mitkä ammatit katoavat? Missä tehtävissä ihminen pysyy ylivertaisena keinoälyyn nähden? Mitä onkaan tulevaisuudessa osattava ja millaisiin systeemeihin opittava?

Hämärään tulevaisuuteen johtaminen tuntuu sekä todella mielenkiintoiselta että vaativalta. Paljon on sumun peitossa. En tiedä, mitä en tiedä. En tiedä, mitä minun ehkä pitäisi tietää. Sen tiedän, että tuskin kukaan muukaan – edes tulevaisuudentutkija – aukottomasti tietää. Miten sitten johtajana luon turvallisuuden tunnetta sumun keskellä? Miten luotsaan kohti tuntematonta?

Kovastikin on pitänyt viime aikoina pohtia, millaista johtamista tämä aika edellyttää. Aika on uusi, mutta vanhat opit pätevät silti. Tarvitaan

  • näkemystä suunnasta, tahtotilasta.
  • rohkeutta sanoa, etten tiedä kaikkea ja valmiutta haastaa henkilöstö etsimään vastauksia.
  • sinnikkyyttä haastaa asiakkaat kerta toisensa jälkeen yhteisen työn ääreen.
  • viitseliäisyyttä seurata, että tarinani on kuultu ja se todentuu oikeansuuntaisena lentona.
  • nöyryyttä tunnustaa, että suuntaa pitää välillä tarkistaa.
  • ymmärrystä siitä, että poikkeamiset lentoradalta kasvattavat kokemusta eivätkä ole kuolemaksi.
  • kykyä valaa rohkeutta kokeilemiseen ja uskaltamiseen.

Johtajuuden tärkein taito on osata ja uskaltaa antaa ihmisilleen siivet. Juuret syntyvät yhtiön arvoista ja toimintakulttuurista, lennon määränpää on visiossa ja strategiassa.

Kirjoittaja on Seuren toimitusjohtaja, joka arvelee, että sumu kyllä heikentää näkyvyyttä, mutta ei poista teitä.