Henkilöstön käytön optimointi kaipaa tietoa ihmisestä

seure, henkilöstövuokraus, henkilöstöpalvelut, rekrytointi, henkilöstön käytön optimointi, avoimet työpaikat, keikkatyö, määräaikainen, osa-aikatyö, sairaanhoitaja, lähihoitaja, lastenhoitaja, lastentarhanopettaja, koulunkäyntiavustaja, kokki, ruokapalvelutyöntekijä, laitoshuoltaja, siivooja, helsinki, espoo, vantaa, hus, uusimaa, päiväkoti, koulu, sairaala, kotihoito, erikoissairaanhoito

Henkilöstösuunnittelu on pähkinänkuoressa ”oikeat ihmiset, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan”. Jaksotyöaika tarjoaakin joustavat puitteet laatia monenlaisia vuorojärjestelmiä, joten vuorosuunnittelu nähdään usein vain teknisenä pähkinänratkaisuna. Jopa niin teknisenä, että henkilöstön käytön optimointi ollaan antamassa robottien ja erilaisten ohjelmien tehtäväksi.

Mutta muistammeko henkilöstön käytön optimoinnin ohessa huolehtia myös heidän hyvinvoinnin optimoinnistaan?

Tulisiko vuorolistaa tehdessä siis myös pohtia, kuka on terveyden näkökulmasta kykenevä tulemaan tiettyyn paikkaan, tiettynä aikana töihin? Jos robotit alkavat suunnitella vuorolistojamme, ne varmaan mielellään ottaisivat myös nämä perustiedot omiin algoritmeihinsa.

Työterveyslaitoksen vuorotyöhön liittyvissä tutkimushankkeissa on tuotettu paljon tietoa työaikojen ja eri vuoropiirteiden vaikutuksista työhyvinvointiin. Ihmisen vuorokausirytmien sopeutumiskyvyssä on tarkat biologiset rajat. Nykytiedon valossa erityisesti runsaat yövuorot, alle 11 tunnin vuorovälit ja ilta-aamuyhdistelmät sekä pitkät yö- ja iltavuoroputket lisäävät riskiä väsymisestä ja unihäiriöistä, sairauspoissaoloista tai tapaturmista. Vuorotyö ja pitkät työajat lisäävät myös vakavien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Runsas yötyö voi aiheuttaa jopa rintasyöpää.

Toisaalta vaikutusmahdollisuudet omiin työvuoroihin lisäävät työn ja muun elämän yhteensovittamista ja edistävät työelämässä viihtymistä, joten tarvitsemme tasapainoa työn kuormittavuuden ja omien vaikutusmahdollisuuksiemme välille. Kaikki nykytieto vuoropiirteiden vaikutuksesta työaikojen kuormittavuuteen jaksotyössä löytyy Työterveyslaitoksen ”liikennevalomallista” eli suosituksista työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi kunta-alalla.

Henkilöstösuunnittelussa työaikojen kuormittavuus tulee siis olla yhtenä perusdimensiona henkilöstömäärän optimoinnin, kustannusten ja TES-sääntöjen lisäksi.

Työturvallisuuslaki edellyttää lisäksi, että työnantaja kantaa vastuun työaikojen terveellisyydestä. Se, että vuorolista on tehty työaikalain ja TES:n mukaiseksi, ei takaa tätä. Vastuuta ei voi siirtää työntekijälle – eikä mielellään myöskään vuokrafirmoille, jotka eivät voi tietää mahdollisesti useissa eri työpaikoissa kiertävien kokonaistyöaikaa.

Moni vuorosuunnittelija vielä ajattelee, että ”jos jaksat ja otat vastuun, saat tehdä töitä niin paljon kuin haluat”. Ja moni niin tekeekin – usein rahan tarpeessa – eiväthän he voi tietää, että ehkä juuri heidän kohdalleen tulee kohtalo saada 10 vuoden kuluttua rintasyöpä tai aivoinfarkti kohtuuttoman raskaista työajoista johtuen.

Vuorosuunnittelun tulisi olla osallistava prosessi, jonka keskeisenä ehtona on riittävät resurssit ja työntekijän terveydestä ja työkyvystä huolehtiminen.

Jos henkilökuntaa on liian vähän – kuten usein terveydenhuollossa – vuorolistat eivät toteudu suunnitelmien mukaan ja lisävuorot sekä ylityö heikentävät palautumista lisäten työn kuormittavuutta. Kohtuuton työkuorma puolestaan voi johtaa sairauspoissaoloihin tai henkilökunnan hakeutumiseen muualle. Ylityökierre tulee yleensä kalliimmaksi kuin perushenkilökunnan lisääminen.

 

Lue Seuren blogia ja seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä!

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja Scandinavian Journal of Work, Environment & Health -lehden päätoimittaja.