– Herkässä teini-iässä olin paljon hoitomaailman kanssa tekemisissä eikä minua potilaana aina kohdeltu kovinkaan hyvin, Heidi kertoo.
Palo tehdä itse paremmin sai Heidin hakeutumaan sairaanhoitajaopintoihin. Heidi valmistui, meni töihin ja huomasi jälleen parannettavaa.
Nuoren sairaanhoitajan oikeustajuun ei mahtunut esimerkiksi se, että esihenkilöt ikään kuin jakoivat ihmiset kasteihin, joista toiset olivat toisia paremmassa asemassa, kun työvuoroja jaettiin tai lomia sijoiteltiin.
– Tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat periaatteita, jotka ovat ajaneet minua eteenpäin.
Esihenkilöksi keskellä pandemiaa
Sairaanhoitajan työ vastasyntyneiden tehovalvonnassa jäi taakse, kun Heidin perheeseen syntyi lapsi. Ja vielä toinen ja kolmaskin. Tänä päivänä Heidi kuskaa aktiivisia ja harrastavia 18-, 16- ja 10-vuotiaita lapsiaan harrastuksiin, treeneihin ja kisoihin.
– Kun lapset olivat pieniä, olin pitkän pätkän poissa työelämästä. Sen jälkeen tartuin uuteen, jotta saisin tehdä sellaisia töitä, joita halusin.
Lue lisää: Sote-alan työtehtävät
Heidi opiskeli terveydenhoitajaksi ja työskenteli neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa, kunnes uuden oppiminen alkoi jälleen houkuttaa. Seuraava etappi oli ylempi ammattikorkeakoulututkinto sosiaali- ja terveysalan johtamisesta.
Kun Heidi valmistui, Suomi ja maailma kärvisteli koronapandemian kourissa. Kaksi viikkoa valmistumisestaan Heidi houkuteltiin töihin pandemia-ajan rokotustoiminnan osastonhoitajaksi, työuransa ensimmäiseen esihenkilötehtävään. Toisena työpäivänään Heidi oli rakentamassa Vantaan isointa rokotuspistettä.
– Oli isot saappaat ja isot odotukset, ja tuntui, että saappaat hölskyivät, Heidi muistelee.
Struktuurista pitävälle Heidille pandemia-aika opetti epävarmuuden sietokykyä. Työntekijöiltä hän sai kiitosta esihenkilötyöstään.
– He ajattelivat, että olin ollut pidempäänkin esihenkilönä. Kun totuus oli toinen, moni yllättyi.
“Jokaisella pitäisi olla tunne, että minusta välitetään”
Heidi kuvailee itseään esihenkilönä määrätietoiseksi, helposti lähestyttäväksi ja empaattiseksi.
– Osaan asettua tiimiläisen ja työyhteisön arkeen. Jos vuoroista puuttui työntekijöitä, vedin työhanskat käteen ja menin auttamaan.
Nykyisessä työssään Kenttärooli-projektin vetäjänä Heidi on rakentamassa sote-alan ammattilaisille parempaa työelämää. Heidin mieleen on painunut erityisesti yksi kohtaaminen, joka muistuttaa häntä siitä, että projektissa ollaan oikeiden asioiden äärellä.
– Olin puhunut seurelaisen kanssa ensin puhelimessa ja menin tapaamaan häntä työpaikalle. Olin jo takki päällä lähdössä, kun hän kääntyi vielä puoleeni ja sanoi, että kiitos, nyt musta tuntuu, että minusta välitetään.
Lue lisää: Tapaamme ja tuemme työntekijöitä kentällä
Seurelaisten Ystäväkirjassa Heidi Junikka
Lapsuuden haaveammattisi
Poliisi. Lapsena ajattelin meneväni armeijaan ja sieltä poliisikouluun. 15-vuotiaana loukkasin kuitenkin polveni, ja siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt armeijaan mennä, polveni oli leikattu neljä kertaa. Totesin, että intti ei ole ehkä oikea paikka nyt.
Mistä haaveilet nyt?
Olen aika tyytyväinen elämääni. Haaveeni liittyvät lapsiini ja siihen, että he löytäisivät oman väylänsä tässä maailmassa.
Lempipaikkasi maailmassa
Vapaa-ajan tila Keski-Suomessa Pihtiputaalla. Siellä nukun hyvin ja pääsen arjen aikatauluista ja kiireistä eroon. Matka Vantaalta Pihtiputaalle on pitkä, mutta hektisyyden tunne alkaa helpottaa jo tien päällä.
Mistä nautit työssäsi?
Nautin kohtaamisista ja keskusteluista seurelaisten ja Seuren asiakkaiden kanssa. Näissä tapaamisissa saan arvokasta tietoa siitä, miten Seuren kannattaisi toimia työnantajana ja kumppanina.
Mitä teet työsi vastapainoksi?
Tapaan ystäviäni, käyn kuntosalilla ja liikun perheen westien kanssa luonnossa. Voisi myös sanoa, että opiskelu on yksi harrastuksistani. Pystyn olemaan maksimissaan kaksi vuotta ilman. Viimeisimmäksi olen tehnyt kasvatustieteen perusopinnot ja seuraavaksi aloitan Haaga-Heliassa sosiaali- ja terveysalan opettajan koulutuksen.
Mottosi
Vaikeuksien kautta voittoon.
Erityistaitosi
Osaan tehdä spagaatin. Omalle lapselleni oli aikoinaan kova paikka, kun hän ei vielä itse spagaattiin päässyt ja äiti pääsi.
Miten löysit Seuren?
Tein ensimmäiset työni terveydenhoitajana neuvolassa Seuressa keikkaillen. Nykyiseen työhöni päädyin Seuren VaraTiimit -projektin kautta. Olin tehnyt päättötyöni hoitoalan pitovoimasta, ja kun kuulin Varatiimit-projektista, jossa halutaan kuulla työntekijöiden näkemyksiä, minulle tuli heti sellainen fiilis, että tässä haluan olla mukana. Laitoin hakemuksen, kävin haastattelussa ja pääsin mukaan.
Lue lisää: Seuressa hoitajat otettiin mukaan kehittämään omaa työtänsä
Mikä on parasta Seuressa?
Välittäminen sekä yhdessä tekeminen ja kulkeminen. Luottamuksen ilmapiiri, jossa hankalatkin asiat voi tuoda esille. Aina löytyy joku, jolla on aikaa ja joka osaa auttaa.
Kumman valitset, Heidi?
Seurelaisten Ystäväkirja kertoo ihmisistä #hyvässäseuressa – elämästä, työstä ja kaikesta siltä väliltä. Tämä on Seurelaisten Ystäväkirjan kahdeksas osa.
