– Kuoma-kengät on varmasti tuttuja ihmisille. Minun työurani on alkanut Kuomiokoski Oy:ssä.
Riitan tie Etelä-Savossa Ristiinassa vei Kuoman tehtaalta syöpäpotilaiden kurssikeskukseen, jossa hän työskenteli keittäjänä. Talvisin ei ollut kursseja, joten ei ollut keittiössä töitäkään.
– Siihen aikaan sen kun soitti Ristiinan kuntaan, että mä tulisin töihin, Riitta muistelee.
Vuodesta 1986 lähtien Riitta työskenteli talvet Ristiinan kunnalla kotiavustajana.
– Ja siitä se sitten lähti. Syöpäpotilaiden kurssikeskuksessa minulle syntyi hirveän vahva hoivavietti. Oli sairaita ihmisiä ja olisi mieli tehnyt auttaa, mutta ei pystynyt.
Vuonna 1996 Riitta valmistui lähihoitajaksi, jätti keittäjän työt ja siirtyi Ristiinan kunnalle töihin.
Illat ja viikonloput vapaaksi
– Miehellä ei ollut Ristiinassa oikein töitä, ja hän pääsi lentokentälle töihin. Päädyimme siihen, että mikäs meidän on vaihtaessa maisemaa. Ja niin me vaihdettiin.
Pariskunta pakkasi kimpsut ja kampsut ja muutti Ristiinasta Helsinkiin. Työtä kotihoidossa riitti.
– Olen tullut Seurelle 4.9.2006 ja siitä lähtien olen keikkaa Seurelle tehnyt.
Riitan miehellä oli osansa asiaan, kun Riitta valitsi uutta työpaikkaa ja päätyi keikkatyöhön.
– Olen koko ikäni tehnyt viikonloppu- ja iltatyötä. Mieheni sanoi, että nyt et enää ota semmoista työtä, jossa olet kaikki illat ja viikonloput poissa. Hän joutuu olemaan yksin, emmekä koskaan pääse lähtemään yhdessä minnekään.
”Tässä iässä en enää menisi töihin, jos en tykkäisi työstä”
Nyt Riitta on virallisesti eläkkeellä ja työskentelee 3–4 päivänä viikossa. Hän on malttanut hieman vähentää työpäivien määrää.
– Onhan ikä semmoinen, että täytyy katsoa niitä omia voimavaroja, Riitta pohtii.
Rakas ja tärkeä työ ikäihmisten parissa saa Riitan jatkamaan keikkatöiden tekoa.
– Ei olisi pakko olla töissä, mutta mä en osaa olla ilman. En ihan varmasti enää tässä iässä menisi töihin, jos mä en tykkäisi. Mutta se on semmoinen asia, että kun vain ajattelenkin niitä ihmisiä ja niitä kohtaamisia, niin se on se syy.
Seurelaisten Ystäväkirjassa Riitta Hänninen
Lapsuuden haaveammattisi
Leipominen. Siitä olisi voinut tulla minulle ammatti.
Mistä haaveilet nyt?
Haaveet liittyvät elämän perusasioihin, kuten siihen, että pysyisi terveenä ja saisi nauttia lastenlasten ja kenties vielä heidänkin tulevien lastensa seurasta. Toivon, että elämässä olisi rauha, vaikka maailmantilanne onkin mikä on.
Lempipaikkasi
Mäntsälän mökki, rauhan tyyssija. Kiireet unohtuvat, kun sinne menee, vaikka mökilläkin puuhaa riittää. Meillä on siellä puutarha ja oma pikku lampi pihassa. Puutarhaan kuuluvat marjapensaat, omenapuut ja kasvimaa. Tomaatit ja kurkut kasvavat kasvihuoneessa. Ja kukkia – niitä on lukematon määrä.
Mitä tykkäät tehdä töiden ja mökkeilyn ohella?
Pidän matkustamisesta. Olemme käyneet aika paljon Thaimaassa ja matkailleet myös Euroopassa. Meillä on matkailuauto, jolla matkustimme viime kesänä Norjaan. Upeita paikkoja! Upeita paikkoja löytyy myös meiltä Suomesta, vaikkemme aina huomaakaan niitä.
Mistä nautit kotihoidon lähihoitajan työssä?
Työ on monipuolista. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja siitä mä tykkään. Pidän juttuhetkistä työn lomassa, kun asiakkaat kertovat omia muistojaan matkan varrelta – siitä, mitä pitkän elämän aikana on tapahtunut.
Mukava hetki työssäsi kotihoidossa
”Missä sinä olet ollut, kun ei ole näkynyt pitkään aikaan?” Minulle tulee lämmin olo, kun kuulen nämä sanat mennessäni pitkän tauon jälkeen tutun asiakkaan kotiin. Tiedän, että olen tervetullut ja odotettu.
Mottosi
Hymy huulille, vaikka sydän märkänä. Äitini opetti minulle, että vaikka olisi murheita, nyrpein naamoin ei mennä mihinkään.
Erityistaitosi
Hymy. Harvoin on suupielet alaspäin, mutta sitten jos on, sen kyllä huomaa.
Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Perhe. Minulla on ihan tosi mahtava perhe, johon kuuluu mies, kaksi lasta ja lapsenlapsia. Ja ihan tällainen seesteinen elämä. Se, että perusasiat ovat kunnossa.
Mikä on parasta Seuressa?
Kaikki on ollut selkeää. Jos on ollut jotakin kysyttävää, asiat ovat selvinneet hyvin.
Kumman valitset, Riitta?
Seurelaisten Ystäväkirja kertoo ihmisistä #hyvässäseuressa – elämästä, työstä ja kaikesta siltä väliltä. Tämä on Seurelaisten Ystäväkirjan kymmenes osa.
