Olen Sakari Sarkimaa ja toimin pari vuotta varhaiskasvatuksessa avustajana. Aluksi tein lyhyitä jaksoja muutamassa eri päiväkodissa. Työskentelin myös pidemmän jakson Pohjois-Tapiolan päiväkodissa. Nyt olen tauolla työelämästä, mutta kenties vielä jonain päivänä palaan päiväkotimaailmaan – oli se niin kivaa.
”Kuinka vanha olet, varmaan ainakin 38-vuotias? Minun äitini on vähän vanhempi”, eräs lapsi miettii.
Aika mukavaa kuultavaa, kun on 69-vuotias viiden lapsen isoisä. Olen eläkkeellä toimittajan tehtävistä ja halusin tehdä vielä jotain merkityksellistä. Lehtityössä tein paljon perhejuttuja, jotka sivusivat päiväkotejakin. Tuttu varhaiskasvattaja pyysi minua viisi vuotta sitten vapaaehtoiseksi varavaariksi päiväkotiin, jossa sain tehdä myös itselle tärkeitä puutöitä lasten kanssa. Siitä jäi itämään idea tehdä tätä työtä enemmänkin, nautinhan myös omien lastenlasteni kanssa puuhailusta.
Nuorena opiskelin teologiaa. Siihen kuului muun muassa paljon terapiaa, psykologiaa ja psykiatriaa sekä viestintää. Tähtäsin sairaalasielunhoitajaksi, mutta media vei mennessään. Kaikesta opiskelusta ja elämänkokemuksesta on ollut hyötyä päiväkodissa, kun Seure palkkasi avustajaksi.
Opettajasta pullaa
Pulkkamäessä on omat ilonsa. Eskarilainen tekee varhaiskasvattajasta lumihangessa pullaa. Kun pulla on kohonnut tarpeeksi ja paistunut, kermavaahtoa ja raesokeria heitellään päälle.
”Tämä oli pedagoginen tukitehtävä, joka auttaa kuormittunutta lasta”, opettaja sanoo minulle myöhemmin. Yhdessä seuraamme, kun lapset leikkivät lumessa. Talvipäivissä on oma tunnelmansa.
Pohjois-Tapiolan päiväkodissa aloitin tehtäväni eskari-viskari-ryhmässä. Myöhemmin työaikani jaettiin eskareiden sekä 3–5-vuotiaiden ryhmien kesken. Toimin tukea tarvitsevien lasten sekä koko ryhmän avustajana. Toimin kokopäiväisesti 3–5-vuotiaiden ryhmässä ja siellä erityistä tukea tarvitsevan lapsen avustajana. Satunnaisesti aikaani jaettiin henkilöstövajeen takia myös muihin ryhmiin.
Osallistuin tukea tarvitsevan lapsen puheterapiaan sekä tein päiväkirjavihkoa viikoittain hänen toimistaan ja edistymisestään. Piirsin ja valokuvasin vihkoon tapahtumia ja leikkejä. Vihko tukenaan avustamani lapsi pystyi kotona paremmin kuvailemaan, mitä hän teki päiväkodissa. Vanhemmat kirjoittivat myös vihkoon lapsen kuulumisia.
Täytin vihkoa myös puheterapian harjoitteista. Leikkien lomassa pyysin lasta toisinaan toistamaan sanoja ja äänteitä, joihin hän keskittyy puheterapiassa. Tuin ja avustin häntä tunteiden hallinnassa ja pidin hänelle lyhyitä puheharjoituksia.
Puu tuoksuu ateljeessa
”Tästä tuli niin hieno, että isä tykkää siitä varmasti koko ikänsä.” Kuulen eskaritytön arvioivan tekemäänsä puista isänpäivälahjaa. Usean viikon projekti oli saatu yhdessä valmiiksi. Projektin avulla opimme suunnittelua, luovuutta, keskittymistä, tarkkuutta, huolellisuutta sekä pitkäjänteisyyttä. Saimme kokea myös paljon tekemisen iloa. Lasten onnistumisia on hienoa katsella.
Henkilökohtaisen tuen ohella tein puutöitä päiväkodin ateljeessa parin lapsen kanssa kerrallaan. Sain siihen kannustusta lapsilta, vanhemmilta ja työtovereilta. Lapset tutustuivat ateljeessa puutyökaluihin ja harjoittelivat niiden käyttöä. Puutavaraa tuotiin kodeista, ostettiin ja kaiveltiin varastoista. Korjasin myös monia päiväkodin leluja ja huonekaluja yhdessä lasten kanssa.
Viime keväänä teimme kahden eskari-viskari-ryhmän kanssa äitienpäivälahjaksi pannunalustan puurimoista. Lapset itse sahasivat, hioivat, porasivat ja senkkasivat rimaa. Syksyllä vuorossa oli isänpäivälahjat. Puumateriaalista taiteiltiin hienot taulut, joihin jokainen lapsi rakensi isä- tai mieshahmon ja oman hahmonsa tikku-ukot. Osat mitattiin, sahattiin, hiottiin ja liimattiin kuumaliimalla. Lahjoja meni myös lasten isoisille.
Voiko palaute olla parempaa?
Avustajan työni Pohjois-Tapiolan päiväkodissa oli merkityksellistä. Lasten tuen haasteita ratkottiin varhaiskasvattajien ja vanhempien kanssa keskusteluissa. Viihdyin tehtävässä ja olin motivoitunut. Tein kaikkea mitä tarvittiin. Jaoin ruokaa ja siistin pöydät. Avustin ryhmää ja lapsia opetuksessa, leikeissä, ulkoilussa, askarteluissa, jumpassa, liikunnassa ja nukuttamisessa. Riisuin, puin ja kuivasin märät vaatteet. Kuuntelin, selvittelin, ohjasin, luin ja keskustelin. Puhdistin ja laastaroin haavat, puhalsin kolhut ja painelin kylmäpussilla. Nostin syliin, lohdutin, pyyhin nenät ja peput.
Viime keväänä apulaisjohtaja totesi, että työlläni on ollut suuri, myönteinen merkitys koko päiväkodille. Vuoden vaihtuessa uusi johtaja sanoi, että ”en minä sinua täältä pois päästä”.
Voiko palaute olla parempaa! Tuntuu, että minun olisi pitänyt aloittaa tämä työ paljon aikaisemmin.
