Ihmisen päätöksenteko ja mielipiteiden muodostaminen on monin osin tutkijoille edelleen mysteeri. Tiedämme kuitenkin sen verran, että isoilta osin päätöksenteko perustuu muistinvaraisiin mielleyhtymiin eli assosiaatioon. Mielipiteitä ja päätöksiä muodostaessamme siis pohdimme, muistuttaako tilanne jotain aiemmin kohtaamaamme, ja sen muistikuvan perusteella teemme päätökset myös suhtautumisestamme nykyiseen tilanteeseen. Todennäköisimmin ja helpoimmin muistamme ne menneet tilanteet, joissa on syntynyt voimakkaita tunteita – joko positiivisia tai negatiivisia.
Eli kun olemme uuden äärellä, halukkuutemme oppia perustuu kykyymme yhdistää tilanne johonkin hyvään tai huonoon muistoon. Otamme vastaan tietoa ja opimme todennäköisemmin, kun viesti tulee ihmiseltä, johon olemme kiinnittyneet emotionaalisesti. Huippu-urheilussa, jos jossain, liikkuu paljon tunteita niin urheilijalla itsellään kuin katsojallakin.
Tarinat ovat yksi oppimisen tehokkaimmista muodoista. Tarinoilla rakennamme arvomaailmaamme ja kartutamme tietovarastoamme. Puhumme tarinoista, koska ne perustuvat voimakkaita tunteita herättäviin tapahtumiin.
Näiden kahden ajatuksen – mielleyhtymien ja tarinoiden – perustalle olemme rakentamassa yhteistyömme Suomen Urheilumuseon kanssa. Alkuun olin itsekin epävarma siitä, mitä yhteistä henkilöstövuokrauksella ja urheilukulttuurilla voisi olla. Kun kuulin tarinan 1960-luvulla Suomessa vaikuttaneesta jääkiekkovalmentaja Gustav Bubnikista, syntyi minulle – vanhalle joukkueurheilijalle – vahva mielleyhtymä: keikkalaisella ja ammattiurheilijalla on itse asiassa paljonkin yhtymäkohtia työssään. Esimerkiksi molemmissa työyhteisö eli tiimi voi vaihtua usein, ja hyvin usein sinun on todistettava onnistumisesi joka kerran uudelleen. Se vaatii mielen vahvuutta ja halua aktiivisesti sanoa ”Joo!” onnistumisen hakemiselle. Hyvin onnistuessaan urheilijoista tehdään sankareita, ja saman aseman ansaitsee moni keikkalaisemme joka päivä.
Haluamme työnantajana tukea seurelaisten hyvinvointia. Haluamme tarjota myös mahdollisuuden inspiroitua ja ravistaa aivojamme ajoittain uusilla mielleyhtymillä ja opeilla. Seuren ja Urheilumuseon yhteistyöllä pystymme tarjoamaan seurelaisille tilaisuuden kuulla tarinoita kovasta työstä ja ajatusmalleista huippu-urheilun saavutusten takaa. Näitä tarinoita seurelaiset pääsevät seuraamaan niin somessa kuin esimerkiksi räätälöidyillä opastuskierroksilla Urheilumuseossa. Ja mistä sitä tietää, ehkäpä joku päivä huippu-urheilijat saavat mahdollisuuden oppia keikkalaisten niksejä uuden työyhteisön haltuunotossa. Toivottavasti voimme olla mukana mahdollistamassa tämän.
Nautinnollisia inspiroitumishetkiä toivottaen,
Ilari
