Hyvät työpäivät ylläpitävät hyvää työvirettä.
Terveellinen, hyvinvointia tukeva työ on mitoitettu määrällisesti ja sisällöllisesti sellaiseksi, että työntekijän voimavarat riittävät vastaamaan sen vaatimuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työt ehtii hoitaa kunnolla sovitun työajan puitteissa ilman jatkuvaa kiireen ja riittämättömyyden tunnetta.
Toisaalta hyvinvointi syntyy myös siitä, että työn sisältö vastaa tekijänsä ammatillista osaamista ja siitä, että työntekijä kokee itsellä olevan välineitä ja tukea kohtaamiensa ongelmatilanteiden ratkomiseen. Oli työ mitä tahansa, tärkeintä on se, että työn kohdistamat vaateet ja odotukset ovat tasapainossa työntekijän saatavilla olevien voimavarojen ja keinojen kanssa. Näistä tekijöistä syntyy työn hallinnan tunne ja hyvä työvire.
Hyvä työvire syntyy, kun haasteita, tehtäviä ja onnistumisia on itselle sopivasti
Hyvässä työvireessä töihin on aamulla mukava lähteä ja työstä saa hyvää mieltä ja energiaa. Työ tarjoaa onnistumisen kokemuksia, haastaa sopivasti omaa osaamista ja mahdollistaa yhteisöön kuulumisen. Tekijänsä kokee työstään ylpeyttä ja nauttii, kun saa keskittyä siihen. Kotiin päästyä pinna ei kiristä ja tarmoa riittää vaikka ulkoiluun tai ystävien tapaamiseen.
Hyvästä työvireestä saa kiittää työpaikkaansa, työyhteisöään ja itseään. Yksin on vaikea saada aikaan kaikkea, ja joskus yhden sortuminen voi sortaa kahden muun ponnistelut. Henkilökohtaiset selviytymiskeinot voivat suojella työvirettä jonkin aikaa epäterveellisessäkin työympäristössä, mutta pitkällä aikavälillä nurinkurinen asetelma alkaa syödä voimavaroja. Toisaalta hyväkin työyhteisö voi sairastua ja työ muuttua puurtamiseksi, jos omat toimintatavat ruokkivat enemmän kielteisiä kuin myönteisiä seurauksia. Ongelmien vatvominen, mustamaalaaminen ja syyttely syövät paitsi omaa myös muiden työvirettä.
Hyvää työvirettä kohennetaan paitsi työssä myös työn ulkopuolella. Hyvässä työvireessä oleva ihminen keskittyy työpäivän aikana työhönsä ja työpäivän jälkeen vapaa-aikaansa. Henkinen irrottautuminen ja palautuminen työpäivän rasituksista turvaavat työkyvyn silloinkin, kun työssä koetaan myllerryksiä ja kiirehuippuja. Tämän vuoksi on keskeistä pysähtyä pohtimaan, millaisten asioiden ja toimintojen parissa itse kykenee parhaiten rentoutumaan, virkistymään ja irrottautumaan työn vaatimuksista. Yhdelle se on liikuntaa, toiselle puutarhan hoitoa, kolmannelle rauhoittumista iltalenkillä.
Sopivasta työmäärästä, hallinnan tunteesta, onnistumisista, työtoverin kiitoksesta ja esimiehen rohkaisusta. Virkistävästä vapaa-ajasta harrastuksineen, ihmissuhteineen ja yöunineen. Niistä on siis hyvät työpäivät tehty.