Reppu on pakattu, koirat saaneet aamulenkkinsä ja sapuskat. Normaalisti Martta jäisi tänään Kertun kanssa kotiin, mutta tilanne töissä vaatii sen läsnäoloa. Huoli oppilaasta on noussut. Paras linkki keskusteluun vaikeimmistakin asioista on koulukoira Martta.
Martta on ottanut luokassa vakipaikkansa matolta, josta näkee suoraan luokan ovelle. Sen häntä alkaa vispata, puruluu tipahtaa suusta. Ensimmäinen oppilas on tulossa, ja Martta pinkaisee portille toivottamaan hänet tervetulleeksi. Jostain kumman syystä Martta saa aina iloisemmat tervehdykset kuin me luokan aikuiset. Niinä päivinä, kun Martta on töissä mukana, nekin oppilaat, jotka eivät juurikaan ota kontaktia muihin, pysähtyvät rapsuttamaan Marttaa. Samalla me aikuiset saamme huikattua heille huomenet.
Koulukoira koheltaa ja oppilas rentoutuu
Oppilas, jonka takia otin Martan tänään töihin mukaan, saapuu. Huikkaan hänet juttelemaan viereiseen huoneeseen ja otan Martan mukaan. Martta koheltaa omaan hupsuun tapaansa vieressä ja tuo oppilaalle narupalloa. Vetoleikkien ja rapsutusten lomassa juttelu oppilaan kanssa sujuu juuri niin kuin toivoinkin. Sitä oli kokeiltu tuloksetta jo sellaisena päivänä, kun Martta oli kotona.
Koulukoira Martan läsnäolo tekee ilmapiiristä leppoisan ja huolettoman. Välillä nauramme Martalle ja palaamme taas juttelemaan vakavistakin asioista. Mitä vaikeampi aihe on, sitä enemmän Martta saa huomiota ja rapsutuksia. Ja se totisesti osaa ottaa niistä kaiken irti.
Paja-luokassa korostuu oppilaan kokonaisvaltainen elämänhallinnan tukeminen
Martta aloitti uransa koulukoirana Vantaan Koivukylän koulun paja-luokalla maaliskuussa 2019 ollessaan vasta kahdeksan viikon ikäinen. Paja-luokka on vahvan erityisen tuen pienryhmä, jossa korostuu oppilaan kokonaisvaltainen elämänhallinnan tukeminen. Pajalla opiskelee pääsääntöisesti peruskoulun päättövaiheessa olevia nuoria.
Olin huomannut jo edellisenä syksynä, millainen vaikutus koiralla voi olla oppilaisiin. Syystoimintapäivänä seitsemän kilometrin kävelyretken jälkeen erään oppilaan kommentti on jäänyt vahvasti mieleen: ”En olis koskaan kävelly noin pitkää matkaa, jos toi koira ei olis ollu mukana!” Tuolloin mukana oli toinen koirani, Kerttu.
Ajatus pennun tuomisesta luokkaan oli alkuun vitsillä heitetty. Mietin ääneen, että kuinkahan ison remontin pentu aiheuttaa opetellessaan olemaan työpäivien ajan yksin kotona. Oppilaat ehdottivat, että Martta tulisi mukaani töihin. Asiaa puitiin ensin oman luokan aikuisten kesken ja esitettiin rehtorille. Kerttu-koiran aikaisemmat vierailut luokassa olivat antaneet pienen maistiaisen siitä, miten koulukoira vaikuttaa oppilaisiin. Lopulta pennulle oli puolto rehtorilta ja hänen esimieheltään. Alkoi piinaava odotus koko luokan voimin.
Luokkaan koulukoira? Säännöt kuntoon ajoissa!
Säännöt pennun kanssa toimimisesta viilattiin kuntoon ajoissa ja matot kerättiin pois. Myönnän stressanneeni, millainen pissa–kakka-ralli olisikaan edessä pienen karvapallon kanssa. Ja onko meillä lukuvuoden lopulla tuolinjalat ja sohvat täynnä hampaiden jälkiä. Stressaamiseni oli kuitenkin turhaa. Yhtään vahinkoa ei tullut, ja pureskelut Martta on kohdentanut omiin leluihinsa, puruluihin, oppilaiden kengännauhoihin ja luokan sosiaaliohjaajan villasukkiin.
Onneksemme luokassa ei ole allergisia oppilaita. Luokkamme sijaitsee erillään yleisopetuksen tiloista, ja meillä on oma sisäänkäynti, jota Martan kanssa käytämme. Mahdolliset koirapelkoiset ja allergiset oppilaat eivät joudu Marttaa kohtaamaan. Oppilaiden vanhempia informoitiin koulukoirasta ja sovittiin, että Martta jää kotiin, jos jollekin oppilaalle tulee siitä oireita.
Tähän mennessä kaikki palaute on kuitenkin ollut positiivista. Oppilaat ovat kertoneet Martasta paljon kotona, ja sen kuvat leviävät Snapchatissa kulovalkean lailla. Martalle oli pakko tehdä oma tili Instagramiin, jotta oppilaat pääsivät seuraamaan sen seikkailuja kesäloman aikana. Jälleennäkeminen syksyllä oli kuin Disneyn elokuvissa, täynnä tunnetta ja iloa.
Ennen Marttaa mökötettiin, Martan kanssa hymyilyttää väkisinkin
Martan vaikutus oppilaisiin näkyi heti. Ennen Marttaa aamut, ja päivät muutenkin, menivät enemmän mökötyksen muodossa – koska onhan opiskelu ihan hirveän tylsää ja pakkopullaa. Kun jaloissa pyörii söpö koiranpentu, suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn. Sama vaikutus Martalla on ollut myös luokan aikuisiin, ja sitä ovat käyneet tervehtimässä myös muiden luokkien opettajat.
Pienempänä Martta nukkui paljon. Oppilaille oli helppo myydä opiskelu sillä varjolla, että opiskellaan nyt, kun Martta nukkuu, niin saatte sitten taas rapsutella, kun se herää. Oli kiva nähdä, miten nopeasti nuoret oppivat koiran rutiineihin: Nyt se heräsi, viedäänkö se pissalle? Kello on kohta yksitoista. Eikös sillä ole ruoka-aika?
Opiskelu sujuu, kun jaloissa nukkuu koulukoira
Koulukoiran läsnäolo rauhoittaa luokkaa ja oppilaita huomattavasti. Yhteisiä pelisääntöjä on helppo sopia ja ylläpitää, kun ne on yhdistetty koiraan, jonka jokainen oppilas haluaa pitää luokassa. Opiskelu sujuu mukavasti, kun jaloissa nukkuu koira. Oppilaat eivät halua herättää sitä, joten he tekevät vielä muutaman ylimääräisen tehtävän, jotta Martta saa nukkua rauhassa.
Huonoina päivinä Martta on se, joka lohduttaa ja piristää, jos nuoren mieli on maassa tai päivä ei meinaa käynnistyä. Sen läsnäolo rauhoittaa, kun jutellaan vaikeistakin asioista. Ja ehkä tärkeimpänä asiana: kouluun on mukavampi tulla, kun ovella on iloisesti tervehtimässä koira.