Kesäkuussa 2016 olin aloittelemassa vuoroa eräällä psykiatrisella tutkimusosastolla. En voinut uskoa, että olin päässyt sellaiseen paikkaan.
Osastolla oli kovantason ammattilaisia ja jo ensimmäisten minuuttien aikana pystyi tuntemaan osastolla vallitsevan aidon ja avoimen tunnelman. Tunnelman lisäksi olin suuresti ihastunut siihen, kuinka osaston potilaat ja ammattilaiset arvostivat minun, Seuren keikkalaisena työskentelevän nuorehkon lähihoitajan, ammattitaitoa.
Seureen päädyin pitkälti halusta saada vastapainoa teoriapainotteisiin yliopisto-opintoihin. Samanaikaisesti kun olen päntännyt laajoja hyvinvointiteorioita, olen myös päässyt näkemään ihmisten erilaista arkea. Olen päässyt aitiopaikalle näkemään sitä, kuinka hyvinvointivaltiomme tukee mitä erilaisemmissa elämäntilanteissa olevia.
Olen ollut auttamassa kotihoidon asiakkaita laittamaan ruokaa ja tukemaan heille tärkeitä toimia, kuten päivän Helsingin Sanomien lukemista. Olen myös viettänyt yhden aurinkoisen iltapäivän eräässä vanhainkodissa syöden jäätelötuutteja sen asukkaiden kanssa. Silloin tiesin, että olemme jonkin hyvin olennaisen ja arvokkaan äärellä.
Tein myös muutaman vuoron eräässä terveys- ja sosiaalineuvontaa sekä aamupalaa tarjoavassa päivätoimintakeskuksessa. Jälleen kerran asiakkaat ja kollegat ottivat Seuren keikkalaisen vastaan ennakkoluulottomasti ja iloisesti, vaikka olin täysin tietämätön paikan toiminnasta.
Päivätoimintakeskuksessa kohtaamiset ihmisten kanssa, jotka (omien sanojensa mukaisesti) kokevat päivittäin häpeää elämässään, oli yksi pysäyttävimmistä kokemuksista. Vuorojen jälkeen aloin myös pohtia laajemmin omaa ymmärrystäni hyvinvoinnista.
On uskomaton rikkaus, että hyvinvointiyhteiskunta-asioita opiskeleva pääsee näkemään niin monenlaisten ihmisten arkea, ja kartuttamaan ymmärrystä siitä, mikä aidosti tuo hyvinvointia näiden ihmisten elämään. Teorioiden ja käytännön väliltä puuttuu usein vuoropuhelu, ja samanaikaisesti myös ihmisten kuplat kaventuvat. Juuri keikkalaisena karttuneiden kokemusten kautta olen pystynyt avartamaan omaa kuplaani ja näkemystäni hyvinvoinnista.