Blogi

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Sitran Työelämän taitekohdat -avainalueella. Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Sitran Työelämän taitekohdat -avainalueella.

Auttaako työelämän hyväpaha muutospuhe suunnistamaan työuralla?

18.1.2017 | Kirjoittaja: Milma Arola

Kun puhutaan työelämästä, puhutaan usein muutoksesta ja murroksesta. Keskustelua käydään siitä, mikä muuttuu, missä määrin ja mikä ei missään nimessä muutu. Samanaikaisesti keskustelua myös kritisoidaan epävarmuuden lietsomisesta ja työelämämyyttien viljelystä. Muuttuvatko työsuhteet? Vähenevätkö vai lisääntyvätkö työt? Ovatko työmarkkinat epävarmemmat tulevaisuudessa? Mitä tulevaisuudessa pitää osata?

Muutoskeskustelu on hämmentävää, mutta sitäkin arvokkaampaa. Kun teknologian muutokset, kansainvälinen kilpailu ja jakamistalouden ilmiöt muuttavat työtä, monipuolista ja moniäänistä keskustelua tarvitaan. Se auttaa hahmottamaan, miten muutosvoimat vaikuttavat tai voivat vaikuttaa työelämään: työmarkkinoihin, työn tekemisen muotoihin, ansaintamalleihin, organisoitumisen tapoihin, osaamistarpeisiin, ihmisten urapolkuihin jne. Lopputulemaa emme tiedä, ennustamaan emme pysty, mutta erilaisia mahdollisia tulevaisuuden kuvia voimme tunnistaa. Kyse on ennakoinnista, joka asiantuntijamme Elina Kiiski-Katajan sanoin on ennen kaikkea oppimista, keskustelua ja ymmärryksen luomista.

Mitä yksittäinen ihminen – minä tai sinä – voimme saada irti työelämän tulevaisuusvisioinnista ja ennakoinnista? Voiko oman työnsä tulevaisuutta ennakoida?

Viime talvena tekemämme tutkimus Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään osoitti, että valtaosa on tyytyväisiä nykyiseen työhönsä, eikä pelkää oman työnsä päättymistä. Työmarkkinoiden muuttuvuus ja epävarmuudet nähdään realistisesti ja monella on siitä kokemustakin: yli 60 % oli ollut joskus työttömänä, yli 40 % uskoi kohtaavansa työttömyyttä ja yli 50 % oli vaihtanut alaa uransa aikana. Oli työuralla ollut suuria taitekohtia tai ei, jokainen tietää, että työelämä on jatkuvaa uuden oppimista. Myös tulevaisuuden työelämän ykkösvalmiudeksi suomalaiset listaavat oman osaamisen ajan tasalla pitämisen ja valmiudet uuden oppimiseen – tämä näkyy sekä Sitran että Akavan tuoreessa tutkimuksessa.

Osaamisen ajan tasalla pitämisessä auttaa, jos työpaikoilla toteutetaan tietoisesti avarakatseista ja ennakoivaa osaamisen johtamista. Lisäksi aikuis- ja täydennyskoulutuksen tulisi olla joustavasti saatavilla ja mahdollista kaikille ihmisryhmille silloin, kun sitä tarvitaan. Avainasemassa olemme tietenkin myös me ihmiset itse: se, että olemme oppimishaluisia ja valmiita pohtimaan ja tarvittaessa muuttamaan oman osaamisemme ja työmme suuntaa. Uskon, että tässä auttaisi, jos jokaisella olisi helposti saatavilla työelämän mentori, frentori tai muutoin aika ja paikka oman työn tulevaisuuden pohtimiselle. Tällä hetkellä erilaista uraohjausta saa oppilaitoksissa, työvoimahallinnosta ja joskus suurten yhtiöiden muutostilanteissa – enimmäkseen silloin, kun ollaan jonkinlaisessa työelämän taitekohdassa. Entä jos ennakoivaa ohjausta olisi tarjolla koko työuran ajan? Voisiko muutospuheen muuttaa näin voimavaraksi?

Tutkimuksessamme lähes neljäsosa suomalaisista kertoi, ettei tiedä, mitä haluaa työelämänsä tulevaisuudelta. Uskon, että jotta löydämme polkumme ja jotta erilaiset taitekohdat olisivat joustavia ja hallittuja, tarvitsemme säännöllistä oman työuran ennakointia. Aivan kuten yhteiskunnallisella tasolla, myös yksittäisen ihmisen kohdalla mahdollisten tulevaisuuksien hahmottaminen auttaisi luotaamaan tässä hetkessä. Tutkijat Katri Saarikivi ja Esko Kilpi ovat osuvasti kirjoittaneet, että ”sen hyväksyminen, että et ehkä tiedäkään, mitä tulevaisuus pitää sisällään, antaa tilaa uusien mahdollisuuksien keksimiselle”. Ja kuten sanottu, kyse on lopulta oppimisesta, keskustelusta ja ymmärryksen luomisesta.

Työelämän hyväpaha muutospuhe voi siis olla myös voimavara. Se auttaa suunnistamaan työuralla, kun se tuodaan yksilötasolle, työnhaun -tai teon arkeen. Sen sijaan, että kysymme yleisellä tasolla muuttuvatko työsuhteet tai vähenevätkö tai lisääntyvätkö työt, kysymme itseltämme onko alani ylipäätään sellainen, jolla riittää tulevaisuudessakin töitä.  Tai mitä osaamista minun tulisi päivittää, jotta voin tehdä mielenkiintoisia töitä jatkossakin? Oman työnsä tulevaisuutta voi ja pitää ennakoida. Tällainen keskustelu, mahdollisten tulevaisuuksien visioiminen ja ymmärryksen luominen, voisi olla jokaisen työuralla samanlainen säännöllinen itsestäänselvyys kuin esimerkiksi terveystarkastus tai autonkatsastus. Se auttaisi suuntamaan ja suunnistamaan muuttuvilla työ- ja oppimispoluilla. Heitän tärkeimmän kysymyksen: kenen ja keiden kaikkien tulisi ottaa koppia sen toteutumisesta?

Avainsanat: muutos, työ, työelämä. ennakoiminen, työmarkkinat, työn murros, työura, urasuunnittelu

Kommentoi blogia »

Kommentit:

Arkisto